Aluksi haluaisin pahoitella täydellistä blogihiljaisuutta joka on jatkunut luoja ties kuinka kauan!
Olen syvästi pahoillani ja kuten sanotaan "excuses are like ass holes, everybody has one". Eli en käy tähän listaamaan kirjoittamattomuuden syitä.
Minun piti kertoa teille musiikista, sen kuuntemisesta ja mitä musiikki tarkoittaa minulle. Ymmärsin viikonloppuna Weekend festivaaleilla Skrillexin keikalla riehuessani, että musiikkia kuunnellessa jokainen on yksin. Ei ole väliä oletko kuuntelemassa artistia keikalla, kaverin sohvalla, lenkkipolulla vai baarissa. Ainoastaan itse reagoi kuulemaansa niinkuin reagoi. Se herättää jokaisessa yksilöllisiä muistoja, tunteita ja aistimuksia. Eri ihmiset jopa kuulevat musiikin omalla tavallaan. Siksi minäkin itkin vuolaasti sekä David Guetan, että Hurtsin keikoilla ystäväni riehuessa,laulaessa, nauraessa ja tanssiessa. Musiikki avasi sisälläni tiettyjä patoja, joiden vain piti päästä virtaamaan ja kyseinen musiikki vei patojen murtumiskohdan luokse.
Lyriikat, melodia, tunnelma kappaleessa, kaikki vaikuttavat ihmisiin eri tavoin, joihinkin enemmän, joihinkin vähemmän. Siksihän kuuntelemme sitä musiikkia jota kuuntelemme. Jokin siinä herättää meissä haluttuja tunteita tai muistoja tai vaikka aivan primitiivisiä haluja. Musiikki herättää meissä mielikuvia ja muistoja. Mitä musiikista tulee mieleen, kene seurassa oli, mitä silloin tunsi.
Musiikkimaku yhdistää ja erottaa ihmisiä, sen avulla voidaan luoda kompromisseja ja ymmärtää muita. Musiikki vaikuttaa meihin myös psyykkisesti. Se rauhoittaa, luo aggressioita, saa surulliseksi, ilostuttaa, naurattaa ja itkettää, auttaa jaksamaan ja oi lista on loputon.
Onkin siis ihanaa että musiikkia kuunnelaan ja että nykyään jokaiselle löytyy jotakin, onhan tärkeää että pysähdymme tuntemaan näitä asioita. Edes hetkeksi. Oletteko te koskaan miettineet, miksi kuuntelette juuri sitä muusiikkia kuin kuuntelette? miten päädyitte kuuntelemaan juuri sitä? Miettikää joskus, vastauksenne saattaa yllättää teidät, niinkuin omani minut.
-Marie
