Kuinka moni minun lisäkseni myöntää kuutelevansa latinopoppia kesäisin, ja miksei talvellakin? Reggaetonhan on yhdistelmä hip hoppia, dance hallia sekä jamaikalaisia rytmejä, tai ainakin wikipedia niin asian esittää.
En ole vielä keksinyt, miksi tämä musiikin suuntaus viehättää minua niin kovasti. Ehkä koska espanjan kieli kuulostaa korvaani ah niin kuumalta, hellältä ja seksikkäältä. Tai koska jamaikalaispeäriset rytmit saavat lantion keinumaan kuin itsestään. Tai ehkä kappaleiden sanoista paistava lämpö ja iloisuus vetoavat minuun aivan eri tavalla, kuin suomalainen hieman, voisin jopa sanoa, talvisempi musiikki. Kuitenkin näiden kaikkien yhdistelmä vetoaa minuun suuresti, ja reggaetonin kuuntelu saa minut aina kesäisemmälle tuulelle, jopa loskasateessa veden mentyä läpi kengistä ja sukkien ollessa litimärät, tuo lattarit hymyn huulilleni.
Pidän reggaetonista myös siksi, että kyseisen musiikkisuuntauskseen kuuluu niin erilaisia artisteja, jotka tekevät eri tyylistä musiikkia. Tai ainakin omasta mielestäni Daddy Yankee tekee varsin eri periaatteella musiikkia kuin esimerkiksi Chino y Nacho - duo joiden musiikki on hyvin kevyttä, kun taas Daddy Yankeen musiikki on hyvinkin bile-tunnelma vetoista.
En ajatellut ruveta linkittämään tähän kappaleita tahi artisteja, vaan luotan siihen että jokainen jota tämä aihe kiinnostaa, osa mennä you tubeen, spotifyyn tai mihin tahansa muualle mistä musiikkia kuunnellaan ja etsiä sieltä reggaetonia ihan omin päin.
P.S. tiedän, ettei reggaeton ole ainoa latinomusiikin tyyli, mutta juuri tämä on kolahtanut minuun koviten. Kuitenkin myös salsa saa minut tapalemaan alakoulussa opittua askelkuviota.
- Marie
torstai 28. kesäkuuta 2012
tiistai 19. kesäkuuta 2012
Vastuuton epäaikuinen
"Olet aikuinen", "Ota vastuuta". Tositelen kyseisiä lauseita useasti itselleni. Useasti kuitenkin tunnen olevani vielä täysin lapsi innostuessani ostamaan kummitytön veljelle puista formula-autoa ja istuessani jälleen kerran sukujuhlissa "lasten pöydässä" jossa jutut ovat tosin vaihtuneet prätkähiiristä oikeisiin prätkiin ja baari-iltojen suunnitteluun serkkujen kesken. Olen jo kauan hyväksynyt jo,ettei setäni ja tätini tule koskaan näkemään minua oikeana aikuisena ja siispä tulen aina istumaan lasten pöydässä. Mikäs siinä, keskustelu on varmasti lennokkaampaa ja tulevaisuus hakuisempaa kuin "muistatko silloin vuonna -65" alkavat kaskut.
Epä aikuiseksi itseni tuntiessani lohdutan itseäni ajatusmaailmalla, että olen vain kerran huoleton nuori, saan tehdä virheitä ja myönnän tehneeni paljon. Minulla on suorastaan oikeus tehdä outoja valintoja ja päättä asioita sillä perusteella mikä tuntui juuri sillä nanosekunnilla mielekkäältä ratkaisulta - ilman pitkiä loogisia pohdintoja. Miksi turhaan jättäisin asioita tekemättä ja elämyksiä kokematta, ihmisiä tapaamatta ja tarttumatta jokaiseen hetkeen, vain sen takia että myöhemminkin on aikaa?
Tiedän, että monissa asioissa olen samaan aikaan aivan untuvikko, kuin vanha tekijäkin verrattuna samanikäisiin ystäviini. Kuitenkin olen aikuistunut sinä aikana kun olen heidät tuntenut, ja uskonkin että juuri ystävilläni, heidän teoillaan, päätöksillään ja puheillaan on ollut suuri vaikutus omaan kasvamiseeni kohti aikuisuutta, joka on vieläkin mielestäni saavuttamatta. Mikä sitten määrittää aikuisuuden? Entinen psykologian opettajani kertoi määrittelevänsä aikuisen siten, että se henkilö joka käy kaupassa ostamassa ruokaa itse tienaamillaan rahoilla itselleen sekä perheelleen ja maksaa itse omat laskunsa, on aikuinen. Minä maksan puhelinlaskut itse ja käyn kaupassa ostamassa ruokaa rahoilla jotka olen ansainnut kesätöissä, mutta kuitenkaan en koe olevani aikuinen vaikka seuraavana syntymäpäivänäni täytän 20 vuotta.
Ehkäpä tämä juuri on avain vastuulliseen aikuisuuteen? Sen ymmärtäminen, että matkaa on vielä taitettavana, ja että matka on pitkä ja kivinen? Kuitenkin tunnen päässeeni alkuun, minulla on tulevaisuuden suunnitelmia, ymmärrän tekojen seurauksia pidemmän päälle kuin vain ensiviikkoon, ja pohdiskelen maailman tilanteen vaikutusta henkilökohtaiseen tulevaisuuteeni. Tämän kesän aion kuitenkin olla vielä huoleton teini, joka valvoo viikonloppuna koko yön, palaa kotiin aamunkoitteessa, juo shamppanjaa mansikoiden kanssa, tekee piknikkejä ystävien kanssa rannoille, lukee kirjaa sadepäivänä mussuttaen suklaata, rakastuu, kokee sydänsuruja, käy töissä ja vitsailee vakinaisten työntekijöiden kanssa joiden nimiä ei edes muista ja ennen kaikkea, nauttii joka hetkestä.
Suosittelen tätä kaikille, tarttukaa tähän kesään, sillä ette saa sitä enää koskaan takaisin.
-Marie
Epä aikuiseksi itseni tuntiessani lohdutan itseäni ajatusmaailmalla, että olen vain kerran huoleton nuori, saan tehdä virheitä ja myönnän tehneeni paljon. Minulla on suorastaan oikeus tehdä outoja valintoja ja päättä asioita sillä perusteella mikä tuntui juuri sillä nanosekunnilla mielekkäältä ratkaisulta - ilman pitkiä loogisia pohdintoja. Miksi turhaan jättäisin asioita tekemättä ja elämyksiä kokematta, ihmisiä tapaamatta ja tarttumatta jokaiseen hetkeen, vain sen takia että myöhemminkin on aikaa?
Tiedän, että monissa asioissa olen samaan aikaan aivan untuvikko, kuin vanha tekijäkin verrattuna samanikäisiin ystäviini. Kuitenkin olen aikuistunut sinä aikana kun olen heidät tuntenut, ja uskonkin että juuri ystävilläni, heidän teoillaan, päätöksillään ja puheillaan on ollut suuri vaikutus omaan kasvamiseeni kohti aikuisuutta, joka on vieläkin mielestäni saavuttamatta. Mikä sitten määrittää aikuisuuden? Entinen psykologian opettajani kertoi määrittelevänsä aikuisen siten, että se henkilö joka käy kaupassa ostamassa ruokaa itse tienaamillaan rahoilla itselleen sekä perheelleen ja maksaa itse omat laskunsa, on aikuinen. Minä maksan puhelinlaskut itse ja käyn kaupassa ostamassa ruokaa rahoilla jotka olen ansainnut kesätöissä, mutta kuitenkaan en koe olevani aikuinen vaikka seuraavana syntymäpäivänäni täytän 20 vuotta.
Ehkäpä tämä juuri on avain vastuulliseen aikuisuuteen? Sen ymmärtäminen, että matkaa on vielä taitettavana, ja että matka on pitkä ja kivinen? Kuitenkin tunnen päässeeni alkuun, minulla on tulevaisuuden suunnitelmia, ymmärrän tekojen seurauksia pidemmän päälle kuin vain ensiviikkoon, ja pohdiskelen maailman tilanteen vaikutusta henkilökohtaiseen tulevaisuuteeni. Tämän kesän aion kuitenkin olla vielä huoleton teini, joka valvoo viikonloppuna koko yön, palaa kotiin aamunkoitteessa, juo shamppanjaa mansikoiden kanssa, tekee piknikkejä ystävien kanssa rannoille, lukee kirjaa sadepäivänä mussuttaen suklaata, rakastuu, kokee sydänsuruja, käy töissä ja vitsailee vakinaisten työntekijöiden kanssa joiden nimiä ei edes muista ja ennen kaikkea, nauttii joka hetkestä.
Suosittelen tätä kaikille, tarttukaa tähän kesään, sillä ette saa sitä enää koskaan takaisin.
-Marie
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)