Sano se kukkasin

Heipä hei taas rakkaat lukijani! 

Yleisön pyynnöstä/ vaatimuksesta päätin päivittää blogiani pitkästä aikaa. Näin kesän korvalla erinäisten juhlallisuuksien lähestyessä, kaupat pullottavat erinäisiä rehuja, eritoten ruusuja.

 

Edes wikipedia ei tuntunut tietävän, miksi juuri ruusuja jaellaan niin ylioppilas-, kuin rippijuhlissakin juhlakakulle, puhumattakaan syntymä- ja äitienpäivästä. Näin on kuitenkin tehty jo siitä lähtien, kun  Väinämöisen setä tänne hiihti. Ruusujen määrällä on ilmesesti jokin salainen symboliikka, jota ainakaan tämä neiti ei ymmärrä. Minun logiikkani mukaan yksi ruusu on kiva, ja jos niiden antajalla antaa enemmän kuin sen yhden, ne olivat alennuksessa. Näin yksinkertaista. Myös ruusujen väreihin kuuluu ties mitä symboliikkaa, josta voi sitten jokainen analysoida aivan mitä haluaa niiden antajasta, joka ei kuitenkaan ole ajatellut asiaa kummemmin. 

Hyvää hyvyyttäni ajattelin kuitenkin listata tähän meidän jokaisen lempi sanakirjasta, wikipedista, löytämäni selitykset ruusujen väreistä.

Punainen = Rakkaus

Vaaleanpunainen = Viehättävyys, hellät rakkaudentunteet

Tumma vaaleanpunainen = kiitollisuus

Vaalea vaaleanpunainen = ihailu, sympatia

Valkoinen = mm. viattomuus ja puhtaus

Keltainen = kiihkeä rakkaus

Keltainen punaisilla kärjillä = ystävyys, rakastuminen

Oranssi = intohimo

Viininpunainen = kauneus

Sininen = mysteeri

Vihreä = rauhallisuus

Musta = orjallinen omistautuminen

Purppura = suojelu ja isällinen/äidillinen rakkaus.

Minusta oli jopa huvittavan erikoista, että pelkän kukan värin perusteella pitäisi voida ilmaista näin paljon. Kukka kuin kukka. Olin myös yllättynyt, että vaaleanpunaisia ruusuja on ylipäätään olemassa noin monta eri sävyä ja kuitenkin niiden sanoman voisi yhdistää vain yhteen kukkaan. Valehtelisin jos väittäisin, ettenkö olisi otettu jos minulle annettaisiin ruusuja. Ja olinkin mielissäni kun niitä sain. Olen säästänyt lähes kaikki ruusut joita olen saanut, sillä eihän niitä montaa ole kertynyt. Muutama keltainen punaisilla kärjillä on tullut vastaanotettua jääkiekkopeleissä poikajoukkueita vastaan. Joukkueemme mielestä se oli varsin kiva ele, lopputuloksista huolimatta. Lisäksi olen säilyttänyt morsiusneitokimppuni serkun häistä, päivä oli minulle tärkeä ja on mukavaa että siitä säilyy jokin konkreettinen muisto. Tämä onkin varmaan suurin syy, miksi tytöt/naiset kuivattavat kukkia, tärkeistä tapahtumista säilyy sitä kautta jotakin.

Kuitenkin ajatus on tärkein ja kukat kuolevat joskus, vai mitä? Toivottavasti en aiheuttanut kenellekään paineita kukkien ostamisen suhteen, sillä tiedän satavarmasti jokaisen tytöt ja miksei pojankin ilahtuvan kukista. Älkää siis epäröikö ostaa kukkia ja itse poimituista nokkosistakin saa keittoa!

- Marie

teoria kengistä ja niiden omistajista

Minulla on teoria naisten kengistä. Mielestäni vain kenkiä katsomalla voi päätellä paljon niiden ostajasta vain yhdellä silmäyksellä. Nyt te lukijat varmaan ajattelette että olen aivan sekaisin, siispä valaisen teosriaani esimerkein, kuten kunnon tiedemies konsanaan.

Otetaan vaikka tavalliset balleriinat. Niissä kävelevä ihminen on usein nuori ja huoleton. Kuitenkin kenkien väri ja koristelu voi kertoa tyttömäisyydestä (vaaleanpunainen) räväkkyydestä (oranssi, violetti, punainen) tai käytännöllisyydestä ( musta, beige). Röyhelöt tyttömäisyydestä, niitit musiikkityylistä jne.

Korkokengissä puolestaan korko kertoo ihmisestä paljon, mutta kävelytyyli yleensä paljastaa henkilön kokemuksen korkkareilla kävelyssä. Otetaan vaikkapa korkeat korot. Niillä kävelevät naiset  ja miksi ei miehetkin, tuntuvat olevan itsevarmoja ja eivät pelkää herättää huomiota. Kuitenkin polvet koukussa kävelevät persoonat ovat usein haukanneet liian ison palan, eivätkä siis hallitse täydellistä korkokengillä kävelytyyliä, mutta mietäs pienistä, se on helppo oppia! Matalakantaiset kengät kertovat usein hektisestä elämäntyylistä, jolloin on tärkeää että kengät ovat ennen muuta käytännölliset, kuin vaikka huomiota herättävät tai täydellisesti asuun sopivat. Toki monet matatalakorkoisetkin kengät sopivat asuihin täydellisesti.

Lenkkitossuja käyttävät naiset ovat useasti urheilullisia ja käytännöllisiä. Heitä ei tunnu haittaavan se seikka, että useimipien mielestä lenkkarit kuuluvat lenkkipolulle.

Mieleeni pullahti vielä eräs kenkäpari, joita itsellänikin on ollut muutama pari. nimittäin tennarit ja kangaskengät. En tunne yhtään alle 30 vuotiasta ihmistä, joka ei omistaisi paria kangaskenkiä. Joillakin tuntemillani ihmisillä näitä on ihan kaikissa sateenkaaren väreissä. Tennis/kangastossut tuntuvatkin olevan erityisesti nuorten suosiossa, vaikkakin poikkeuksia on ja saakin olla! Mielestäni muoti ei rajoitu koskaan fyysiseen vaan paremminkin henkiseen ikään. Omalla mummollanikin taisi olla kangaskengät.

Nyt saatatte miettiä minun kenkäkaappini sisältöä, ja voin paljastaa, että kaikki edellä mainitut popot löytyvät sen uumenista. Minulla on röyhelöballeriinat, 11cm korkeat stiletto korkoiset mustat korkokengät, pinkit kiilakorko korkkarit, asialliset pienikorkoiset kengät töissä pidettäväksi, kymmeniä ellei satoja kilometrejä tallanneet kuluneet lenkkitossut joista vain en osaa luopua, sekä alunperin valkoiset ja nykyään harmaat kangaskengät.

En halua lokeroida ihmisiä heidän kenkävalintojensa perusteella ja uskon vakaasti, että jokaisessa on enemmän kuin kengät paljastavat. En edes tiedä onko kukaan tehnyt vastaavia havaintoja, kuin allekirjottanut. Jos joku on sattumoisin tehnyt joitan havaintoja, saa toki kertoa minullekin. Olen kuitenkin luonut tämän teorian lähinnä omaksi huvikseni, jotta bussissa istuessa olisi jotakin tekemistä. Toivonkin siis, ettei kukaan rupea kategoriomaan toisiaan vain näiden hassujen havaintojen perusteella. Emmehän voi sanoa mitään kenkien omistajasta, ennekuin olemme puhuneet hänelle :)

-Marie

Juhlakalun tunnustuksia

Pääsen piakkoin ylioppilaaksi (toivottavasti). Ylioppilaaksi tulemistahan yleisesti ottaen juhlitaan suvun, perheen ja ystävien voimin ihan huolella. On myös varsin tavallista, että itse sankari valmistelee juhliaan itse siivoamalla, leipomalla ja puuhastelemalla muutenkin juhlien eteen. Itse olen kuitenkin huomannut olevani tilanteessa, jossa kutsukorttien kokoaminen ja lähettäminen on vastuullisin tehtäväni juhlia koskien.

Mietin hetken, pitäisikö olla loukkaantunut siitä että juhlieni järjestelyt on siepattu. Sitten tajusin, että ehkä näin on parempi, sillä olen niin huithapeli taivaanrannan maalari että juhlissa vieraat söisisivät pakastekakkua pahvilautasilta. Mieleeni ei olisi edes juolahtanut, että tarvitsemme niin ja niin monta paria kahvikuppeja, servettejä, lautasia, kuohuviinipulloja ym. Muutenkin nuo taloudenpidolliset toimenpiteet eivät ole aivan minun heiniäni. nimimerkillä imuroi vain maton päältä.

 Juhlista on kuitenkin tulossa oman näköiseni ja tarjolla ei todellakaan ole perinteisesti mansikkakakkua ja karjalanpiirakoita. En erityisemmin pidä kuummastakaan tuotteesta ja mielestäni on hassua tarjota tiettyjä ruokia vain sen takia, että se on perinne ylioppilasjuhlissa. Minun juhlissani vieraat saavat mukisematta syödä fetapiirakkaa ja mozzarella salaattia.

Pitää tähän vielä lisätä, että itse enmme ole juurikaan mitään leipomassa juhliin. Sillä hermo ja taidot ainakaan allekirjoittaneella ei kyseiseen tehtävään riitä. Suuri peukku heille, joilla riittä taitoa hienojen kakkujen, keksien ja muiden härpäkkeiden loihtimiseen. Osaisimpa minäkin. Tosin joitakin leivonnaisia osaan minäkin tehdä, kuten kuuluisia aurinkokuivattu tomaatti-feta ufoja, joiden resepti on valtiosalaisuus.

-Marie

what´s my excuse?

Tänään minuun iski turhautuminen ja päätin perustaa uuden blogin uuteen osoittteeseen. Kirjoituksen aiheet pysvät varmaankin samoina ja yllätys yllätys jopa sivuston ulkoasu muistuttaa edellistä blogia. (en menisi vannomaan, ettei syy olisi olisi kellonajassa 0:17) Tämä aikaisempi blogi löytyy osoitteesta http://mardiz.blogit.fi/ vielä jonkin aikaa, käykää sieltä vapaasti lukemassa aikasempia merkintöjäni.