Juhlakalun tunnustuksia

Pääsen piakkoin ylioppilaaksi (toivottavasti). Ylioppilaaksi tulemistahan yleisesti ottaen juhlitaan suvun, perheen ja ystävien voimin ihan huolella. On myös varsin tavallista, että itse sankari valmistelee juhliaan itse siivoamalla, leipomalla ja puuhastelemalla muutenkin juhlien eteen. Itse olen kuitenkin huomannut olevani tilanteessa, jossa kutsukorttien kokoaminen ja lähettäminen on vastuullisin tehtäväni juhlia koskien.

Mietin hetken, pitäisikö olla loukkaantunut siitä että juhlieni järjestelyt on siepattu. Sitten tajusin, että ehkä näin on parempi, sillä olen niin huithapeli taivaanrannan maalari että juhlissa vieraat söisisivät pakastekakkua pahvilautasilta. Mieleeni ei olisi edes juolahtanut, että tarvitsemme niin ja niin monta paria kahvikuppeja, servettejä, lautasia, kuohuviinipulloja ym. Muutenkin nuo taloudenpidolliset toimenpiteet eivät ole aivan minun heiniäni. nimimerkillä imuroi vain maton päältä.

 Juhlista on kuitenkin tulossa oman näköiseni ja tarjolla ei todellakaan ole perinteisesti mansikkakakkua ja karjalanpiirakoita. En erityisemmin pidä kuummastakaan tuotteesta ja mielestäni on hassua tarjota tiettyjä ruokia vain sen takia, että se on perinne ylioppilasjuhlissa. Minun juhlissani vieraat saavat mukisematta syödä fetapiirakkaa ja mozzarella salaattia.

Pitää tähän vielä lisätä, että itse enmme ole juurikaan mitään leipomassa juhliin. Sillä hermo ja taidot ainakaan allekirjoittaneella ei kyseiseen tehtävään riitä. Suuri peukku heille, joilla riittä taitoa hienojen kakkujen, keksien ja muiden härpäkkeiden loihtimiseen. Osaisimpa minäkin. Tosin joitakin leivonnaisia osaan minäkin tehdä, kuten kuuluisia aurinkokuivattu tomaatti-feta ufoja, joiden resepti on valtiosalaisuus.

-Marie