sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Damdidam rakkailleni

Ystävät, nuo perheenjäsenet jotka joikainen valitsee itselleen. vai valitseeko? sillä minusta usein tuntuu että ystäväni ovat humpsahtaneet älämääni vähintään taivaasta lyyrineen ja siipineen päivineen.

Ymmärtäväthän he oikkuni, oudot moralisointini, lähes pakonomaisen puuttumisen muiden elämään, heistä huolehtimisen tarpeeni ja myös sen että olen villi, lapsellinen, liian aikuinen, niin saakutin tietoinen siitä mikä on muille mielestäni hyväksi.

Ei ole oikeastaan asiaa mitä en voisi ystävieni takia tehdä. Olen valvonut heidän kanssaan öitä kuunnelllen hiljaisuutta, olen nukkunut päiväunia lusikassa, olen hullutellut, käyttänyt rahaa ja ollut huoleton nuori.

Välillä teen tyhmiä asioita, jotka varmasti loukkaavat näitä siivekkäitä kavereitani,( joilta jokaiselta löytyy kyllä se hiilihanko ja sarvet) asioita jotka juuri sillä hetkellä tuntuivat hyvältä, mutta jotka jälkikäteen saivat miettimään, olikohan tämäkään tarpeellista, oliko pakko puuttua ja sotkea.

Niin, rakastan heitä kohti ääretöntä ja sen yli, sillä he antavat minun olla juuri itseni, eivätkä useinkaan menetä hermojaan sen takia.

On myös uskomatonta mitä ystäväni ovat tehneet vuokseni: lohduttaneet sydämmen särkiessä, halanneet aina kun sitä tarvitsee (useasti päivässä) lähteneet kanssani baariin riehumaan ja ihmisten ilmoille vaikka ei siltä yhtään tuntuisi, sekä keittäneet minulle satoja kuppeja kahvia.

Olette rakkaita, älkää koskaan kyseenalaistako sitä

http://www.youtube.com/watch?v=xPU8OAjjS4k


tiistai 5. helmikuuta 2013

manipuloiva horo

Ihmiset on jotakiunkin luotu haluamaan asioita joita he eivät voi saada.

Nyt en puhu täydellisestä bikinikropasta, sillä sen saavuttaminen on ihan mahdollista itsekurilla, ruokavaliolla ja treenaamisella.  Niin omana tavoitteenani on myös se kroppa, jonka perään kuolataan ja josta muut ovat salaa kateellisia. Hiljaa hyvä tulee ja muutama kilo onkin jo karissut.

Ajattelin kuitenkin puhua ihmissuhteista tai niiden tavoittelusta. Minua, kuten stereotypian mukaan miehiäkin, kiinnostaa sellainen mitä en voi saada. Kiinnostun miehistä, jotka eivät näe minua naisena vaan kaverina, tai eivät uskalla tehdä mitään asian hyväksi, jolloin ihastus kuolee jo ennekuin se edes roihahtaa liekkiin. Miksi siis teen itselleni saman tempun joka kerta?

Kyseessä on pohdintojeni mukaan "thrill of the hunt" eli saalistuksen viehätys. Mikä onkaan parempaa, kuin yrittää saada toinen pussiin, saada toinen ihastumaan yhtä pahasti kuin itse.

Niin, tiedetään, olen manipuloiva horo, saan ihmiset pitämään ja kiinnostumaan itsestäni sen perusteella, mitä kerron heille, toiset luulevat tietävänsä minusta paljon ja kaiken, mutta todellisuudessa he tietävät ne tarkkaan valitut totuudet, joita olen halunnut itsestäni antaa julki.

Harvat ja valitut lähimmät ystäväni ja perheeni näkevät sen todellisen Marien, joka piilottelee kuorensa alla, kuoren joka koostuu harkituista totuuksista.

En minä ole se joksi osa teistä minua luulee.

- Marie