Ihmiset on jotakiunkin luotu haluamaan asioita joita he eivät voi saada.
Nyt en puhu täydellisestä bikinikropasta, sillä sen saavuttaminen on ihan mahdollista itsekurilla, ruokavaliolla ja treenaamisella. Niin omana tavoitteenani on myös se kroppa, jonka perään kuolataan ja josta muut ovat salaa kateellisia. Hiljaa hyvä tulee ja muutama kilo onkin jo karissut.
Ajattelin kuitenkin puhua ihmissuhteista tai niiden tavoittelusta. Minua, kuten stereotypian mukaan miehiäkin, kiinnostaa sellainen mitä en voi saada. Kiinnostun miehistä, jotka eivät näe minua naisena vaan kaverina, tai eivät uskalla tehdä mitään asian hyväksi, jolloin ihastus kuolee jo ennekuin se edes roihahtaa liekkiin. Miksi siis teen itselleni saman tempun joka kerta?
Kyseessä on pohdintojeni mukaan "thrill of the hunt" eli saalistuksen viehätys. Mikä onkaan parempaa, kuin yrittää saada toinen pussiin, saada toinen ihastumaan yhtä pahasti kuin itse.
Niin, tiedetään, olen manipuloiva horo, saan ihmiset pitämään ja kiinnostumaan itsestäni sen perusteella, mitä kerron heille, toiset luulevat tietävänsä minusta paljon ja kaiken, mutta todellisuudessa he tietävät ne tarkkaan valitut totuudet, joita olen halunnut itsestäni antaa julki.
Harvat ja valitut lähimmät ystäväni ja perheeni näkevät sen todellisen Marien, joka piilottelee kuorensa alla, kuoren joka koostuu harkituista totuuksista.
En minä ole se joksi osa teistä minua luulee.
- Marie
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti