Ystävät, nuo perheenjäsenet jotka joikainen valitsee itselleen. vai valitseeko? sillä minusta usein tuntuu että ystäväni ovat humpsahtaneet älämääni vähintään taivaasta lyyrineen ja siipineen päivineen.
Ymmärtäväthän he oikkuni, oudot moralisointini, lähes pakonomaisen puuttumisen muiden elämään, heistä huolehtimisen tarpeeni ja myös sen että olen villi, lapsellinen, liian aikuinen, niin saakutin tietoinen siitä mikä on muille mielestäni hyväksi.
Ei ole oikeastaan asiaa mitä en voisi ystävieni takia tehdä. Olen valvonut heidän kanssaan öitä kuunnelllen hiljaisuutta, olen nukkunut päiväunia lusikassa, olen hullutellut, käyttänyt rahaa ja ollut huoleton nuori.
Välillä teen tyhmiä asioita, jotka varmasti loukkaavat näitä siivekkäitä kavereitani,( joilta jokaiselta löytyy kyllä se hiilihanko ja sarvet) asioita jotka juuri sillä hetkellä tuntuivat hyvältä, mutta jotka jälkikäteen saivat miettimään, olikohan tämäkään tarpeellista, oliko pakko puuttua ja sotkea.
Niin, rakastan heitä kohti ääretöntä ja sen yli, sillä he antavat minun olla juuri itseni, eivätkä useinkaan menetä hermojaan sen takia.
On myös uskomatonta mitä ystäväni ovat tehneet vuokseni: lohduttaneet sydämmen särkiessä, halanneet aina kun sitä tarvitsee (useasti päivässä) lähteneet kanssani baariin riehumaan ja ihmisten ilmoille vaikka ei siltä yhtään tuntuisi, sekä keittäneet minulle satoja kuppeja kahvia.
Olette rakkaita, älkää koskaan kyseenalaistako sitä
http://www.youtube.com/watch?v=xPU8OAjjS4k
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti