Kaikkihan välillä kokeilevat uusia asioita. No minun kohdallani näitä on lukemattomat määrät tämän syksyn osalta ja ajattelin kertoa teille näistä muutaman.
Ensimmäinen oli tietysti pois kotoa muuttaminen, ensimmäinen yö omillaan ja kaikki siihen liittyvät ensimmäiset kerrat, kuten kaupassa käynti jne. Kuitenkin muuttamisessa ensimmäinen uusi asia oli uuden perheen löytäminen. Tuntuu, kuin olisin hitsautunut kämppisteni kanssa yksiköksi. Kaikki toimivat saumattomasti yhteen, joskus jopa ilman sanoja. Tiedämme mitä toinen tarvitsee milloinkin, mitä hän ajattelee ja mitä tuntee milloinkin.
Toinen ensikerta liittyy tähän perheeseen. Koskaan ennen en ole ollut yhtä läheisissä väleissä kehenkään yhtä nopeasti. Voimme halia, hieroa ja paijata toisiamme ilman taka-ajatuksia, ilman sen kummempia tunteita kuin hellyys toista kohtaan, vaikka pikkuperheeseemme kuuluu myös miespuolisia. Niin, olen myös nukkunut samassa sängyssä monien ystävieni kanssa samaa- ja eri sukupuota kuuluviin. Tämä ei ehkä ole mikää suuri saavutus saatikka meriitti, mutta se poikkeaa hyvin paljon siitä, mihin olen tottunut. Jopa niin paljon, että nykyisin en osaa nukkua yksin.
Olen juonut viintä läpi yön ystävieni kanssa ja mennyt seuraavana päivänä kouluun, vain tehdäkseni saman seuraavana yönä uudestaan.
Olen tutnenut ahdistusta vanhan elämäni katoamisesta, vanhojen kavereiden etääntymisestä ja siitä, että olen taas lihonnut.
Olen kulkenut Helsingin kaduilla kaulassani kaijutin ja hoilannut ties kenen artistin kappaleita vailla häpeää siitä, että joku saattaa kuulla.
Olen ensimmäistä kertaa uskaltanut olla täysin erilainen, mutta silti oma itseni.
Olen oppinut enemmän elämästä, sen hyvistä ja huonoista puolista, enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Missä tynnyrissä olen kasvanut, kun olen luullut menneisyyden määrittävän ihmistä?
Olen tulossa siksi ihmiseksi, joka olen aina halunnut olla, mutta en ole uskaltanut. Minusta tulee itsevarma, hauska, fiksu, järkevä, looginen ja vastuuntuntoinen. Minusta tulee minä. Tiedän sen nyt.
- Marie
