Minun täytyy tunnustaa olevani massateini. Henkeen ja vereen. Ostan vaatteeni H&Mästä, cubuksesta ja vero modasta, kuuntelen NRJ:ltä "teinipaskaa" ja vieläpä nautin siitä. Tykkään käydä sellaisissa baareissa, joissa pääsee tanssimaan ja jossa on paljon saman henkisiä ihimisä, jotka haluavat ptää hauskaa ilma murheita ja teennäistä syvällisyyttä.
En ymmärrä, mitä niin hirvittävää massaan kuulumisessa on. Tottakai joukossa tyhmyys tiivistyy, ja omat mielipiteet, näkökulmat ja ajatukset on paljon vaikeampi tuoda esille, kuin sellasen ihmisen, jonka ystäväpiiriin ei kuulu suunnilleen samoin ajattelevia, pukeutuvia ja käyttäytyviä ihmisiä. Ja nekin hipsterit, jotka väittävät olevansa tällaisten klikkien yläpuolella... no onhan hipsteritkin oma klikkinsä ja täten kuuluvat massaan, kuten rokkarit, hevarit, urheilijat, lesbot, homot... Loppujenlopuksi jokainen meistä kuuluu johonkin, perheeseensä, oman musiikkimakunsa kannattajiin, luomutuote kaupan vakiasiakkaisiin. You name it.
Olen nuoruudessani erottunut massasta, eikä se aina ollut positiivinen asia. Sain osakseni paljon nyrpistelyä, kateellisuutta, liikoja odotuksia ja vahingoniloa sekä sokerina pohjalla: selän takana puhimista. Viittaan tässä entinseen harrastukseeni jääkiekkoon, joka vaikutti suuresti koulussa etenkin liikuntatunteihin. Tunneilla kaikki olettivat, että peli kuin peli sujuu ja sitten oli hyvin oikeutettua olla vihaisia, kun ei sujunut, huima tappio voidaan muuttaa voitoksi, kunhan eräs Marie vaan on joukkueessa, kuinka hän varmasti pärjää pojillekin missä tahansa. Minuun kohdistettiinkin hyvin paljon ennakko-odotuksia ja -luuloja, vain sen perusteella mitä kävin jäähallilla tekemässä.
Mielästäni massasta erottuminen ei ole yhtään niin glamööriä, kun sarjoissa, elokuvissa ja muissa annetaan ymmärtää. Minä viihdyn kultaisella keskitiellä kuunnellen musiikkia, jota koko Eurooppa kuuntelee ja ostaessani vaatteita, jotka kävelevät ennemmin tai myöhemmin kadulla vastaan, useasti jopa jonkun kaverin päällä. Haittaako se minua? Ei, samat vaatteet kertovat samanlaisesta mausta ja musiikista ainakin riittää juttua muun maalaisten kanssa. Aina ei tarvitse alottaa keskustelua puhumalla säästä, tai maailman talouspoliittisesta tilanteesta.
Niin kauan, kun osaan perustella omat mielipiteet itselleni ja muille ja tiedän niiden olevan omiani ja itse kerättyjä, en pelkää eksyväni massaan. Sillä vaikka kuuluisin massaan, tiedän olevani oma ihmiseni, kuten lintu parvessa, susi laumassa tai vaikka poro tokassa. Jokainen oma yksilönsä, mutta osa yhteisöä.
-Marie the Massateini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti