Joka vuotinen kaukokaipuu iski jälleen. Tuntuu hassulta miten kaipaan matkustamista vaikka neljän kuukauden sisällä olen reissannut sekä Thaimaassa, Ruotsissa kuin Virossakin. Kuitenkin minusta tuntuu, että Suomen kesä on syvältä ja poikittain ja sitä on pakko päästä karkuun jonnekin, missä ei aamu seitsemältä tarvitse laittaa trenssiä päälle taretakseen tulla töihin.
Vereni vetää jonnekin kuumalle rannalle, jossa tuoksuu suolainen meri, aurinkorasva ja rantatavernasta leijuva herkullinen tuoksu. Haluan makoilla rannalla lukemassa kirjaa, kuuntelemassa musiikkia tai ihan vaan nauttimassa auringosta, joka oikeasti lämmittää. Pakko sanoa, että olen tämän aiheen suhteen täysin turisti. Shoppauksen ja rannan välillä ranta voittaa joka kerta. Rannan ja historiallisen kohteen (esim arkeologiset kaivaukset) välillä voin ehkä tehdä kompromisseja, sillä pidänhän itseäni ihan mukiinmenevänä historianörttinä.
Tie on kuitenkin noussut pystyy muutamassakin kohtaa. En tiedä kenen kanssa lähden, minne, ja millä hinnalla. Matkaseuran puutteesta pillastuneena olen jolähes päättäny lähteä soolona, ellei kukaan prinssi tai prinsessa rohkea ja avarakatseinen ilmaannu ja vanno lähtevänsä mukaani. Niin, tiedän kyllä kaikki riskit yksin matkustamisessa ja olenkin oman turvallisuuteni ja paikallisten suojelemiseksi päättäny olla lähtemättä yksin turkkiin. Turkki on varmasti ihan turvallinen matkustaa yksin, mutta yksin matkustavana, nuorena tyttönä joka lähtee ensimmäistä kertaa soolona, hälytyskellot pirisevät kovasti tämän maan kohdalla. Kreikassa puolestaan tuntuu olevan tilaa, johtuen varmaankin euroopan talouspoliittisesta tilanteesta, eli suurimmat tursitiryhmät kreikan rannoilla ovat jääneet kotomaihinsa. Rannoilla ei siis kuule saksaa saati britti-englantia kovin paljoa. Kreikassa on muutenkin tullut matkustettua kevyet 13 kertaa, eli paikalliset tavat, ruoka ja jopa kieli ja kirjaimet ovat kohtuullisen tuttuja. Matkojen hinnat ovat kuitenkin kokonaan eri asia. Ebookersilta matkoja etsiessäni yksikköhinta huitelee tuhannessa eurossa, joka on mielestäni täysin sikamainen hinta viikon lomasta Välimerellä. Rantapallosta olen puolestani lötänyt matkoja, joiden hinta on siinä 350-450e hujakoilla, joka on mielestäni ihan siedettävä hinta viikon reissusta. Niin, jasokerina pohjalla, mihin saan hurttani hoitoon pariksi päiväksi? Se on kuitenkin ehkä huolistani pienin, sillä uskon että joku vapaaehtoinen suostuu homaan, jos tarpeeksi kinuan.
Niin, mikään ongelmista ei ole ylitsepääsemätön. Miksi sitten en ole vielä varannut matkaa? Vastaan suoraan, minua pelottaa. Pelkään, että onnistun sössimään varauksen, myöhästyn lennolta, minut ryöstetään, en uskallakaan tutustua uusiin ihmisiin, vaan mökötän yksin koko viikon. Kuitenkin tunnen olevani valmis lähtemään yksin, matkustus kokemusta luulisi riittävän tähän matkaan ja kielitaitoakin riittää. Pärjääväthän nekin tuhannet suomalaiset jotka eivät puhu sanaakaan mitään muuta kuin suomea viikkoja ulkomailla. En kuitenkaan ole se sama seinäruusu, joka lähti Maltalle kielikurssille ihan ilma kavereita, joka ei uskaltanut puhua suomeksi eikä englanniksi pelätessään tekevänsä virheitä. En ole se naiivi pikkuinen,joka nielaisee kaikki pureksimatta ja ei koskaan uskalla sanoa vastaan suomeksi tai englanniksi pelätessään aiheuttavansa konflikteja joita ei osaa selvittää. Olen vanhempi ja vanhempi tänä päivänä, kuin vuonna 2008. Minä pystyn tähän. Seura olisi silti mukavaa...
- Marie
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti