Viisi vuotta sitten..
Tai eipäs, ketä yritän huijata?
Viimesyksynä en olisi ikinä osannut kuvitella olevani tässä, opiskelemassa lehtitoimittajaksi, asuvani lähes omillani, olevani vapaampi kuin koskaan. Olevani väsynyt, onnellinen ja stressaantunut.
Luulin aina, että minusta tulee opettaja, joko historian tai ehkäpä englannin. Ikinä mieleeni ei juolahtanut, että kirjoittaminen työkseen olisi se oma juttu. Onhan tämä vaativaa, jo pelkkä alan opiskelu käy täyspäiväisestä työstä.
Kuitenkaan en osaa kuvitella tekeväni enää mitään muuta. En sano olevani loistava toimittaja, luokallani on paljon parempiakin toimittajanalkuja, kuin allekirjoittanut. Mutta tätä minä rakastan, sitä jännitystä kun soittaa ihmiselle pyytääkseen haastattelua ja sitä, kun juttujani luetaan ja kommentoidaan. Tämä ammatti on huomiohuorausta parhaimmillaan, ja siinä olen aina ollut hyvä.
Ala on vaativa ja alkoholismi, parisuhdeongelmat ja henkiset ongelmat ovat arkipäivää toimittajille. Silti olen valmis antamaan alalle ja tuleville, sekä teille nykyisille lukijoille kaikkeni, aina kun se on mahdollista.
Tiedän, etten ole päivittänyt tätä blogia niin usein, kuin olisin ehkä halunnut, tai niin usein kun lukijani olisivat halunneet. En lupaa, että muutosta tapahtuisi, mutta aina voi yrittää päivittää aktiivisemmin.
Hauskaa tiistaita itse kullekin!
- Marie
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti